Kahdesta vierekkeisestä leirintäalueesta piti valita parempi (hinta-laatu). Suuri mökki saatiin ja hyvä niin. Pomppimaan piti automatkan jälkeen heti päästä.
Maisemista ei voinut valittaa. Vesi oli todella kylmää, kuin pitikin olla. Oltiinhan jo aika korkealla merenpinnantasosta. Korkealla Suomeen verrattuna.
Sauvakirkot olivat hienoja näkyjä matkanvarrella.
Nyt ollaan jo melkein korkeimmalla kohdalla matkan aikana n. 1000m merenpinnan yläpuolella. Kuvat eivät anna sitä käsitystä kuin omat silmät siitä miten karua ja kaunista seutu todella on.
Tiensivussa olevat aurauskepit antavat hyvät käsityksen, siitä kuinka paljon lunta tällä alueella talvella on. Viime pääsiäisenä oli kuulemma 3 metriä lunta ja kelit mitä parhaimmat.
Ennen kuin laskeuduttiin alas tunturialueelta.Päätettiin vähän jaloitella jyrkän rotkon viereisissä luolissa.
Kohti laaksoa.
Autoilijoita varoitettiin jarrujen ylikuumenemisesta laskeuduttaessa alas laaksoon jyrkkää ja mutkaista tietä. Palkinto odotti alhaalla. Mahtavan hienot näkymät!
Tuonneko pitäisi uskaltaa mennä? Vuoren toisella puolella odotti se ns. Pakko-Nähdä-Norja. Yksi tämän hetken parhaista matkakuvista on otettu juuri sieltä. Mutta lisää seuraavassa jaksossa...=)
