Miten?

No, otin yhteyttä kirjoittamalla sähköpostia muutamiin vapaisiin työpaikkoihin. Lähetin ensimmäiset jo talvella 2008. Ajattelin olla ajoissa. Siinä vaiheessa olin vielä jatkamassa töitäni samassa työpaikassani, enkä halunnut vielä mainita kenellekkään halustani lähteä ulkomaille töihin.

Ensimmäiset varsinaiset yhteydenotot tulivat maaliskuussa, mutta he hakivat kokeneempaa ja norjankielentaitoista työntekijää. Toisissa viesteissä pyydettiin lähettämään lisää todistuksia ja virallisuuksia. Taas meni hetken aikaa, kunnes lähetin paperini erääseen yritykseen Bergeniin. Olin löytänyt kyseisen yrityksen netin kautta jo muutama kesä sitten. Sieltä vastattiin melko nopeasti ja oltiin heti kiinnostuneita. Sain positiivisen yhteydenoton myös Drammenista, mutta siirto kariutui lopulta siihen, että he eivät uskoneet että todella halunnut muuttaa Norjaan. No se siitä sitten. Miksi olisin nähnyt vaivaa hakea Norjaan töihin, jollen olisi halunnut muuttaa? Ihme porukkaa!!

Kesä virähti jo melko pitkälle, kun sain taas yhteyttä Bergenistä. Minulle tarjottiin jopa lentolippuja ja hotellimajoitusta työhönottohaastattelua varten!! Kesälomat olivat kuitenkin parhaillaan menossa ja yhteyshenkilö ei lopulta enää onnistunut junailemaan haastatteluaikaa. Luulin jo että tuleekohan tästä mitään, mutta sitten ehdotettiin puhelinhaastattelua. Muutaman päivän päästä henkilö soitti ja kysyi kaikki tavalliset työhönottokysymykset. Ehdotti ensin, että voitaisiinko puhua norjaa, mutta halusin kuitenkin selvittää asiat englanniksi. 15 minuutin päästä minulle todella tarjottiin töitä Bergenistä ja ilman, että olivat edes nähneet minua livenä. Mitäs siinä sitten? Yes! Paperit faxilla, nimipaperiin ja paperit Norjaan.

Seuraavana päivänä menin pomon puheille ja kerroin asian. Norjaan? Norjaan?
Totesin siihen, että...


KYLLÄ!