Oslo näkyy!

Oslo näkyy jo. Liikenne kasvaa ja norjan liput liehuvat. Viikingejä ei vielä ole nähty.

Osloon johtavalta rantatieltä näkyi mahtavat maisemat. Oslon vuonoon voisi tutustua, joskus myöhemmin ihan ajan kanssa. Okei, kuva on minusta eikä niistä maisemista, joista kerron.

Haluaisin päästä Oslon keskustaan, kiitos! Mutta haluaisinko itään vai länteen? Neljästä vaihtoehdosta piti tietysti valita se oikea. Täältä tullaan Aker Brygge!

Aker Brygge. Haluttiin päästä mahdollisimman lähelle keskustaa, jotta ei tarvinnut jättää auto kauaksi. Siitä sai maksaa itsensä kipeäksi. Keskustan parkkimaksut ovat todella tyyriitä! En edes kehtaa kertoa, kuinka paljon muutaman tunnin pysäköinti maksoi parkkitalossa!! No. päästiinpä ainakin nauttimaan lämpimästä säästä +20 ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta.

Edelleen hienossa satamassa.

Pitähän jotain matkalaisten myös syödä. Mäkin menu kelpaisi mainiosti. Ensimmäisen kerran törmättiin ns. norjalaiseen työkulttuuriin. Tilasimme ateriat ja meille kerrottiin, että hampurilaiset tuodaan ulos, kunhan ovat valmistuneet. Odoteltiin kaikessa rauhassa niitä hampurilaisia. Sitten tuli suomalaisen mitta täyteen ja menin kyselemään hamppareiden perään. Myyjä ei edes pahoitellut tapahtunutta viivästystä, suorastaan mateli hakemaan hampurilaiset ja naama peruslukemilla ojensi ne minulle. Kirjoitan vielä aiheesta oman tarinansa. Norjalainen töissä.

Oikeustalo taustalla.

Mahtavan hienoja purjelaivoja löytyi luonnollisesti satamasta. Taustalla näkyy myös suuri risteilylaiva Saksasta. Täynnä saksalaisia tietysti =)

Päätettin käydä tutustumassa vanhaan linnoitukseen, jonka muurit näkyvät. Niitä veneitä kyllä riitti.

Akerhus Festning.

Linnoituksen jälkeen Tour de Oslo jatkui kohti keskustaa.

Oslon keskusta oli myös todella hienon näköinen. Vanhaa ja uutta.
Louis Vuitton.


Aika jatkaa matkaa kohti jylhiä maisemia ja siitä lisää seuraavassa tarinassa.

Matka jatkuu!

Aamu koittaa Årjängissä. Kamat kasaan, mökki siistiksi ja nokka kohti Osloa. Keli elokuun lopussa oli suhteellisen kolea, varsinkin Ruotsin puolella. Onneksi autossa ei tullut vilu.

Hetkinen! Tästä pitäisi mennä valtatie, mutta johonkin avolouhokseen tie näytti menevän. Selitys löytyi muutama kilometri edestä päin, jossa näimme valtatien olevan vielä pahasti kesken.

Viimein pääsimme Oslon rantatielle ja mitä sitten tapahtuikaan...

Matkaan!

Tankki täynnä. Kaikki tavarat mukana? Ei varmaankaan, mutta ostetaan lisää sitten Norjasta. Elokuun lopussa hyvästeltiin tutut ja sukulaiset. Laiva odotti Turussa ja perhosia oli vähän mahanpohjassa.

Tarkoitus oli ottaa matka Tukholmasta Bergeniin rauhassa, maisemia katsellen ja ihaillen. Aamulla oltiin Tukholmassa ja ilman mitään navigaattoreita jatkettiin matkaa. Perustiekartta oli vain mukana, koska ainahan voi kysyä tietä, jos eksyy.

Ruotsissa teiden kunto oli mahtavan hyvä, ei ihme että niitä kehutaan muualla Pohjoismaissa. Sinänsä mitään ihmeellistä ei Ruotsin puolella ollut. Peltoja, kyliä, kaupungeja ja taas samat. Pysähdyttiin Karlstadiin lounaalle, josta löydettiin hyvä italialainen ravintola. Ruuan jälkeen kierrettiin Karlstadin keskustaa. Karlstadhan sijaitsee Ruotsin suurimman järven, Vänernin rannalla. Muutama kuva ja päätettiin jatkaa matkaa.

Tarkoitus oli päästä mahdollimman lähelle Norjaan rajaa, koska sieltä olis seuraavana aamuna lyhyt matka Osloon. Ruotsin puolella oli kaikki halvempaa siis bensa, ruoka ja majoitus. Årjäng oli ekan päivän päätepiste. Sieltä löytyi suuri leirintäalue ja mökki. Mökki sijaitsi hienolla rinteellä, josta oli näkymä järvelle. Olisihan siellä myös suomalaisten rakastama sauna, mutta olimme matkasta väsyneitä ja meille kelpasi mainiosti raikas suihku.

Matkaa jatkuu...lisää kuvia ja tarinaa ehkäpä jo huomenna!

Oslo

Kuva on tosiaankin Oslosta, kuten noista kahdesta tornista moni jo tunnistaa. Lisäsin kuvan vähän liian aikaisin, mutta kuvat kertoo aina enemmän =)

Miten?

No, otin yhteyttä kirjoittamalla sähköpostia muutamiin vapaisiin työpaikkoihin. Lähetin ensimmäiset jo talvella 2008. Ajattelin olla ajoissa. Siinä vaiheessa olin vielä jatkamassa töitäni samassa työpaikassani, enkä halunnut vielä mainita kenellekkään halustani lähteä ulkomaille töihin.

Ensimmäiset varsinaiset yhteydenotot tulivat maaliskuussa, mutta he hakivat kokeneempaa ja norjankielentaitoista työntekijää. Toisissa viesteissä pyydettiin lähettämään lisää todistuksia ja virallisuuksia. Taas meni hetken aikaa, kunnes lähetin paperini erääseen yritykseen Bergeniin. Olin löytänyt kyseisen yrityksen netin kautta jo muutama kesä sitten. Sieltä vastattiin melko nopeasti ja oltiin heti kiinnostuneita. Sain positiivisen yhteydenoton myös Drammenista, mutta siirto kariutui lopulta siihen, että he eivät uskoneet että todella halunnut muuttaa Norjaan. No se siitä sitten. Miksi olisin nähnyt vaivaa hakea Norjaan töihin, jollen olisi halunnut muuttaa? Ihme porukkaa!!

Kesä virähti jo melko pitkälle, kun sain taas yhteyttä Bergenistä. Minulle tarjottiin jopa lentolippuja ja hotellimajoitusta työhönottohaastattelua varten!! Kesälomat olivat kuitenkin parhaillaan menossa ja yhteyshenkilö ei lopulta enää onnistunut junailemaan haastatteluaikaa. Luulin jo että tuleekohan tästä mitään, mutta sitten ehdotettiin puhelinhaastattelua. Muutaman päivän päästä henkilö soitti ja kysyi kaikki tavalliset työhönottokysymykset. Ehdotti ensin, että voitaisiinko puhua norjaa, mutta halusin kuitenkin selvittää asiat englanniksi. 15 minuutin päästä minulle todella tarjottiin töitä Bergenistä ja ilman, että olivat edes nähneet minua livenä. Mitäs siinä sitten? Yes! Paperit faxilla, nimipaperiin ja paperit Norjaan.

Seuraavana päivänä menin pomon puheille ja kerroin asian. Norjaan? Norjaan?
Totesin siihen, että...


KYLLÄ!

Miksi?

Miksi lähdin? Jaa-a. Mahdollisuus, kokemus ja tiennestit. Olisihan sitä voinut jäädä Suomeenkin, mutta näin jälkiviisaana on helppo sanoa, että ei todellakaan. Opiskelut takana ja elämä edessä. Mukava työpaikka oli Suomessakin ja lisää vastuuta olin juuri saamassa. Päätin tehdä kuitenkin toisin ja ajattelin, että Suomeen pääsee aina takaisin, jos elämä ei ulkomailla suju. Onhan se huonokin kokemus aina kokemus.

Minulla ja perheelläni ei ollut mitään sitä vastaan, että vietettäisiin x vuotta ulkomailla ja tullaan sitten takaisin. Avovaimoni sai myös opiskelut päätökseen ja joka tapauksessa meidän täytyi muuttaa pois opiskelija-asunnosta. Helsinki, Espoo, Tampere, Turku olivat vaihtoehtoina. Silloin ajateltiin, että miksipä ei sitten muutettaisi kunnolla. Norjaan? Norjaan? Tutut ja tuntemattomat toistivat. Minä totesin vaan...

KYLLÄ